Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Suosukset ja suokengät

 

Suosukset ja suokengät ovat liikkumavälineinä suomalainen erikoisuus. Tärkein tehtävä niillä oli heinän korjuu. Heinästä oli puutetta ja jokainen vähäinenkin niittyläntti, puronvarsi tai järvessä kasvava heinä oli tärkeä karjanhoidon edellytys. Pellot tarvittiin viljan kasvua varten eikä niityille asetettu suuria vaatimuksia. Tämän vuoksi tarvittiin myös sellaiset suot ja rantaniityt korjuuta varten, joilla vain kasvoi karjalle kelpaavaa heinää. Kosteilla paikoilla liikkumista varten kehitettiin kulkuvälineet, joina toimivat joko suosukset tai -kengät. On ymmärrettävää, että näin menetellen heinän korjuu kesti kauan. Muistan vielä, että omassa lapsuudessani järviheinän niitto oli maaseudulla tuiki tavanomaista pienillä tiloilla.

 

Tällaisia liikkumavälineitä ei ole käytetty pelkästään työtehtävissä. Niillä on ollut suuri merkitys marjojen poiminnassa, eränkäynnissä ja kalastuksessa. Suon osuus maamme pinta-alasta on ollut  verraten suuri - noin kolmannes parhaimmillaan. Nopeimmin pehmeällä ja vetisellä maalla on liikuttu suosuksilla. Myöskään harvemmin käytetyille reiteille ei ole kannattanut rakentaa pitkospuita. Suosuksia on todennäköisesti käytetty eniten eränkäynnissä. Ne ovat kuitenkin olleet painavat tavallisiin suksiin verrattuina. Siksi niitä on kevennetty, jättämällä ne kärjestä ja takaosasta avoimiksi. Vain keskikohta on ollut umpipuuta ja siinä on ollut kengän kiinnitystä varten joko nahasta tai vitsaksesta valmistettu mäystin.

 

Suokengät muistuttavat paljolti lumikenkää. Nämä ovat olleet kuitenkin leveämmät ja pohjaverkko on ollut harvempi kuin lumikengissä. Suokengän runko on ollut tavallisemmin katajaa ja verkko on väännetty vitsaksesta. Tämän tyyppisillä kengillä on saatu riittävä kantavuus joko suolla tai järven rantaniityillä. Metsästyksessä ne olisivat kuitenkin kömpelömpi liikkumaväline kuin suosuksi. Suoalueilla on ollut aikaisemmin runsas lintukanta ja niiden pyytämiseen käytettiin ansoja ja pauloja. Esimerkiksi riekot ovat suosineet avoimia soita asuinalueinaan. Erämaajärvillä ja lammilla ei ole ollut aina mahdollisuus valmistaa ruuhia tai veneitä, joten liistekatiskojen rakentamiseen ja kokemiseen on myös tarvittu vetiseen maastoon tarkoitettuja liikkumisvälineitä.

rb

 

Lähde: Vanhan Ruoveden historia, Mauno Jokipii