Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kukasmaja

 

Kukasjärven maisemia  on lehdessämme useaan kiitelty. Myös alueen historiaa ja alueen erityispiirteitä on selvitetty. Joka tapauksessa Kukasmajan  ikkunaan paistaa sopivasti Kukasjärven takaisen Aaakenustunturin pohjoisin pää Varesparkuma ja  Vareslaki. Itse Aakenus on  lähes penikulman pituinen  hevosenkengän muotoinen tunturiseinämä, jota sopii ihmetellä Kukasmajan pihapiiristä. Siinä sitä Lapin maisemaa yhdistyksemme jäsenille! Majan takaiset  Pikku Kukasvaara, Iso Kukasvaara ja Pyhätunturi jäävät näkymättömiin samoin kuin Ylläksen muut mahtitunturit. Kelpaa tässä maastossa vaeltaa ja kulkea sekä ihailla Lapin luontoa. Varsinkin pohjoisen jänkämaisemat luovat oman erityispiirteen Kukasjärven tarpojille.

 

Kämppämme historia juontaa vanhaan Kukasjärven lapintaloon. Lapinkävijä lehdessä 3/1988 on kuva Kukasjärven kentästä asuinrakennuksineen v. 1910. Alkuperäinen kuva on mm Kukasmajan seinällä. Sopii myös miettiä tuon ajan asutusta tiettömien taipaleitten takana, jossa lähimpään naapuriin oli matkaa penikulman verran Aakenusjärven lapintalolle.

 

Suomen Matkailuliitto hankki Kukasjärven tilan omistukseensa v. 1936. Tarkoituksena lienee ollut kehittää silloista Lapin matkailua. Olihan tuolloin rakenteilla tunturihotelli Pallakselle ja muutenkin Lapin matkailu eli voimakasta kukoistuskautta. Sota kuitenkin sotki suunnitelmat ja Kukasjärvi jäi unohduksiin kunnes vasta 1960 luvulla ryhdyttiin Suomen Matkailuliiton  retkeilyosaston toimesta kehittämään Kukasjärveä retkeilykerhojen tukikohdaksi. Kukasjärven rakennustoiminnan käynnistäjänä toimi Matkailuliiton osastosihteeri Vesa Mäkinen. Vuosina 1965 – 1967 alueella pidettiin rakennusleirejä. Leiriläiset  mm. purkivat Kukasjärven tilan sortuneet rakennukset. Tunturituvan pystytyksestä vastasivat kirvesmiehet Oskar ja Vilho Friman. Leiriläiset jatkoivat rakentamista. Kalevi Saira kertoo, että lappeenrantalaiset rakensivat lattiat, turkulaiset laipion, imatralaiset ikkunat ja ovet, valkeakoskelaiset saunan. Kukasjärven tunturitupa toimikin sitten valmistuttuaan Matkailuliiton jäsenten ”eräretkeilykeskuksena” Tuvan sai varata Matkailuliiton toimistosta. Matkailuliiton omistamille maille rakensivat myöhemmin myös paikallisyhdistykset omia tupiaan, kuten myös Helsingin seudun  Lapinkävijät Goados kodan. Selatessani Kukasjärven  kämppäkirjoja, huomasin HSLn jäsenten olleen vähemmistönä käyttäjien joukossa. Muut Matkailuliiton retkeilykerhojen jäsenet olivat selvästi enemmistönä kämpän vierailijoina. Ehkäpä Goados vaikutti tähän trendiin?

 

Matkailuliiton jouduttua taloudellisiin vaikeuksiin, HSL osti  Kukasjärven tunturituvan tiukkojen neuvottelujen jälkeen. – Olihan yhdistyksemme jo pitkään etsinyt sopivaa tukikohtaa jäsentensä käyttöön Lapista. Tupa nimettiin nyt Kukasmajaksi. Yhdistyksemme toimesta majaa ja saunaa on kunnostettu ja siellä on pidetty talkooleirejä. Alueen viihtyisyyttä on kohennettu kaikin tavoin. Toivomuksena olisikin, että jäsenet löytäisivät sen omaksi ”mansikkapaikakseen” tunturiretkilleen.  Rauhaa ainakin Kukasjärvellä riittää, vaikka muidenkin yhdistysten tupia Kukakselta löytyy. Vanhat nurmettuneet pellot kertovat kuitenkin omaa tarinaansa Lapin asutuksesta ja aitat tuvan takana ovat konkreettisena todistuksena vanhasta asutuksesta. Tuvassamme on nukkumatilaa n. viidelletoista hengelle ja keittiössä riittävästi kokkailuvarusteita koko joukon muonittamiseksi. Kelpaa Kukasjärvellä elellä Lapin luonnossa niin kesällä kuin talvellakin. Läheisyydessä on runsaasti merkittyjä reittejä ja latuja sekä kalamiehille vesiä kalastella ja ennenkaikkea kunnon marjamaita eri puolilla Kukasjärveä.

 

Rb

Lähteet:               Kalevi Saira Kukasjärvi Lapinkävijä 3/1988

                             Kalevi Saira kukasjärvi  Lapinkävijä 3/2002