Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Heinäkenkä – eli nutukas

 

Arktisissa olosuhteissa on ollut välttämätöntä löytää sellaiset jalkineet, joilla selviää pakkasessa ja lumessa. Kaikki arktisen alueen kansat ovat käyttäneet pukeutumiseen eläinten nahkoja ja turkiksia. Saamelaisilla nahat ja turkikset ovat löytyneet läheltä, joko alun perin peuroilta ja myöhemmin peuran kesyttämisen jälkeen poroilta.

 

Porojen turkis ja nahat ovat sopivia kylmiin olosuhteisiin, koska poron karva on ontto. Tämän vuoksi se suojaa hyvin kylmyyttä vastaan. Saamelaiset ovat hyvin taitavia hyödyntämään poron taljoja monella tapaa. Nahat on käytetty viimeiseen rippuseen asti ja neulokset on tehty poron suonilla eli jänteillä.

 

Kenkien teko kuten muidenkin vaatteiden oli naisten työtä. Nutukkaatt eli koipikengät tehdään yhdestä etu- ja taikakoivesta ja kenkäpariin menee siis neljä kappaletta koipia. Mutta myös poron päästä tehtiin ns. kallokkaita..

 

Nutukkaat neulottiin suonilangalla yhteen nahka väärinpäin. Vanhaan aikaan oli tapana käyttää saumoissa verkatereitä, mutta ei pohjassa. Tämä tapa oli verraten yleinen korujalkineissa. Tästä tavasta on luovuttu, koska on havaittu veran lahottavan saumaa. Ennen neulomista kenkää on kostutettu nahkapuolelta parkkivedellä tai ainakin pehmennetty saumapaikkoja purren ja venytellen.

 

Neulomisen jälkeen nutukkaat on sullottu täyteen kenkäheiniä ja ne ovat saaneet olla tekeytymässä muutaman vuorokauden, jonka jälkeen ne on voitu ottaa käyttöön. Mikäli niillä ei ole ollut heti käyttöä, ne on voitu laittaa aittaan tai katokseen säilytykseen. Nutukkaita on alettu valmistaa syyskuussa, mutta eniten niitä on tehty marraskuussa. Nutukasmallit vaihtelevat hieman eri seuduilla kuten myös muu vaatetus.

 

Oleellinen osa kenkien toimimisesta lämmön eristeenä talvella on ollut kenkäheinien käyttö. Heiniä on kutsuttu myös käymäheiniksi. Ilman heinää, kenkien pitämistä lämpöisinä ja kuivina on tuskin voitu ajatella. Heinien käyttö kengissä ei ollut vain saamelaisten tapa, vaan sitä on tavattu monilla muilla arktisilla kansoilla.

 

Paras saralaji tähän tarkoitukseen löydetään jokivarren pajukoista. Tämä saralaji kasvaa n. 50 – 60 cm korkeaksi. Jos tätä lajia ei ole kiireessä löydetty on korvaajana käytetty luhtaa, joka on korreltaan 35 – 40 cm korkea. Heinän leikkuu suoritetaan lapinpuukolla tai kenkäheinäsirpillä. Ensimmäisenä työnä on ollut tähkien poistaminen. Ennen kuivumista heiniä on pehmitetty varjossa, ettei heinä kuivahda liian nopeasti.  Kenkäheinän teko ja muokkaus on oma lukunsa, koska heiniä käsitellään monella eri tapaa ennen kuin heinä on valmista käytettäviksi kengissä. Kenkäheiniä on säilytetty pallomaisissa vieroissa, joiden läpimitta on ollut n. 50 – 55 cm.

 

rb

©2019 Kukasmaja - suntuubi.com