Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Muinaissukset

 

”Tuli suihki suksien nenästä” on tuttu lause Kalevalasta. Nykypäivän mittapuussa hiihtovauhti ei ole voinut olla kovinkaan kummoinen. Hiihdettiinhän ”kalevalaiseen” aikaan umpihangessa, eikä silloisista suksien malleistakaan ole täyttä varmuutta. Suksi sanana on kuitenkin hyvin vanha – ehkä yli 6000 vuoden ikäinen.

 

Muinaiskaivauksissa on löytynyt jopa yli 5000 vuotta vanhoja suksia. Sukset ovat pääosin löytyneet soista ja niitä on tavattu eri puolilta maatamme. Skandinaviasta ja Itä-Karjalasta on löytynyt myös kalliopiirroksia, joissa on ollut hiihtäjien kuvia. Vanhimmat sukset ovat olleet vain hieman yli metrin pituisia. Ne ovat olleet kuitenkin taitavasti tehtyjä. Pohjassa on saattanut olla olas eli pohjaura. Usein ne ovat olleet myös yläpuolelta puuleikkauksin koristeltuja. Muinais­suksista on tavattu myös nahalla pohjattuja suksia. Meillä on ollut aiemmin käytössä kahden tyyppisiä suksia. Tasalevyisiä, n.15 cm ja verraten lyhyitä alle 1.7 metriä pituisia suksia. Tämän tyyppisillä suksilla on ilmeisesti pyritty saamaan umpilumessa kantavuutta suksien alle. Ne ovat olleet myös helpommin hiihdettävissä tiheässä metsässä.  Kuitenkin useamman mieleen on jäänyt todennäköisesti seuraavat nimitykset suksista - lyly ja kalhu. Onpa sellainenkin sanonta tuttu, että tuolla hiihtäjällä aikamoiset kalhut jalassaan. Tämän mallisissa suksissa lyly on ollut pitempi suksi ja Kalhu on ollut sen parina lyhyempi ja päällystetty usein hirven tai peuran nahalla. Lyly, kalhu tekniikalla suksilla on hiihdetty siten, että kalhulla on potkittu vauhtia ja lylyä on käytetty luistosuksena. Suksen rakenteeseen on kuulunut myös päläs eli jalan alta on noussut koroke. Jalan alusta on noussut korkeammalle suksen pinnasta ja etuosaan on porattu reikä mäystintä varten. Mäystin on ollut joko vitsasta tai nahkaa. Hiihdettäessä on käytetty pelkästään yhtä sauvaa tai keihästä toisessa kädessä. Sauvaan kuuluva sompa on ollut vitsasta tai jopa visapuuta. Lyly on saattanut olla pituudeltaan jopa kolmimetrinen, jotta se kantaa hyvin umpilumessa. Lylyn valmistuksessa pyrittiin käyttämään pihkaista sitkeää lylymäntyä, jonka luistopinta paahdettiin kovaksi ja luistavaksi. Tervan käyttö suksissa on ollut myös hyvin vanhaa perua. Lylyä ja kalhua käytettiin kulkuvälineinä 1800 luvun alkuun saakka, jonka jälkeen alkaa tasapituisten ja verraten pitkien suksien kehitys.

 

Reijo Blomberg

Lähde: Eino Nikkilä Suksen tarina, Porvoo 1966

 

Suosukset ja suokengät

 

©2019 Kukasmaja - suntuubi.com